Pienin askelein kohti toivoa

Tänään oli sitten ensimmäinen kontrolliultra ja takapakkia tuli heti. Munasarjoissa oli yksi iso munasolu ja 9 alle sentin kokoista munasolua. Näyttää uhkaavasti siltä, ettei koko IVFää voida tehdä. Lääkärikin oli pettynyt tulokseen ja todettiin yhdessä, että nuo munasarjat on oikeasti laiskat kun ei enempään pystyneet. 

Mulle määrättiin kuitenkin kokeeksi lisää piikkejä eli Puregonia kolmen päivän jaksoksi. Menen ylihuomenna uudestaan ultraan ja sitten katsotaan onko nuo muut munasolut alkaneet kasvaa. Jos ei, IVF muuttuu inseminaatioksi. Ei ole järkeä tehdä IFVää yhden munasolun takia. Jos kyllä, punktio on perjantaina. Seuraavat kolme päivää pistän siis vähintään kahta piikkiä päivässä. :/

Nämä munasarjat vastaa kyllä laiskasti lääkitykseen. Muutenkin laiskottelevat, kun koko viime vuonna oli tasan 3 ovulaatiota ja nekin clomien avulla. Nejäs clomikierto oli jo huti eli en edes silloin ovuloinut. Jos IVFää kokeillaan toisen kerran, se pitää kuulemma tehdä pitkän kaavan kautta. Silloinkin tarvitaan kunnon annoksia hormoneja. Enää ei anneta mitään kilttejä lääkkeitä vaan "pommi" suoraan herättelemään uinuvia musasarjoja.

Vasemmassa munasarjassa näkyi myös epäilyttävä rakkula. Saattoi olla luhistunut kysta tai sitten endometrioosia. Tuota rakkulaa joudutaan nyt seurailemaan samalla. Saapa nähdä onko tämä minun hedelmällisyysongelmani ollenkaan korjattavissa. Jokohan sitä pitää tilata kohta adoptioneuvontaa... Mies olis vaan ennemmin oman lapsen kannalla kuin adoptoidun. Toki jos ei omaa saa, sitten pitänee keskustella asiasta uudestaan.

Eilen alkoi sitten Orgalutran pistokset. Piikki oli aika erilainen kuin Elonva ja piti ihmetelläkin sitä hetki ennen aloitusta. Pistäminen sujui jo kuin vanhalta tekijältä. Haasteena oli vaan tylsä neula, piikki ei meinnut lävistää vatsanahkaa millään. Kun neulan sai paikalleen, oli sitten mäntä tiukka eikä mitään meinannut tapahtua. Piti uskaltaa painaa sitä mäntää kovasti, mutta lähtihän se lääke huilaamaan lopulta. Pistoksen jälkeen pistoskohta oli vähän arkana ja piti laittaa matalat housut jalkaan. Nyt ei onneksi ole tullut kummempia sivuvaikutuksia. Elonvan jälkeinen kahden päivän migreeni on vielä tuoreessa muistissa...

Vatsassa alkaa tuntua jotain pientä juilimista ja kasvamista. Kohdun takana tuntuu selvästi ainakin endo heräilevän. :( Toivottavasti myös munasolut ovat heränneet. Minulla on huomenna ensimmäinen ultra, jossa katsotaan tilannetta. Toivottavasti siellä näkyy jotain. Olis kyllä kova pettymys jos ei olis kasvanutkaan yhtään tai vain pari munasolua. Saattaahan se olla että mun laiskoila hormoneilla tarvitaan lisäpiikkejä vielä. Voisin melkein arvata noin. Siihen asti Orgalutranit jatkuu päivittäin. Mulla on muuten sitten punktio joko ensi perjantaina tai seuraavana maanantaina! Nyt tuntuu että aika pian, mutta saattaa se aika tässä vielä hidastuakin.

Kaikki meni hyvin, kunnes heräsin yöllä viiden aikaan kovaan päänsärkyyn. Otin paramaxia, kipu tasoittui vaikkei kadonnutkaan ja sain nukuttua aamuun asti. Aamulla olin jälleen todella kipeänä ja särky alkoi jo oksettaa. Mulla on taipumusta migreeniin ja sehän se vissiin iski seurauksena hormonipiikistä. Otin päivän mittaan pari panadocia ja tein töitä makoillen suurimman osan aikaa kotona sängyllä ja sohvalla. Onneksi telcoissa muut eivät huomaa siitä mitään. :) Kävin iltapäivällä työpaikallakin palaverissa, joka ei onneksi kestänyt kauaa. Kotiin ajettuani menin heti nukkumaan ja sainkin otettua tunnin torkut. Heräämisen jälkeen on janottanut ihan kamalasti, mutta kipu ei ole enää palannut niin kovana.

Oliskohan lääke aiheuttanut nestevajausta, kun niin kauheasti on janottanut? Illan mittaan on pitänyt juoda useaan otteeseen vettä. Ruokaa ei voinut paljoa ajatellakaan, mutta vettä upposi. Yhden banaanin sain syötyä aamulla ja ennen töihin menoa pakottauduin syömään yhden leivän. Nyt illalla on onneksi jo parempi olo ja olen syönyt ruoan ja leipää lisää. Elämä voittaa (toivottavasti)!

Jotain positiivista jos etsii, tänään ei ole ollut enää vatsa kipeänä kuukautisten takia eikä vuodakaan enää niin kovasti. Päänsärky on voittanut kipuasteikolla reilusti. :)

Nyt se on alkanut!! Pistin tänään ensimmäisen hormonipiikin, joka oli Elonva. Mulla alkoi kierto jännittävästi pari päivää tiputellen jo vuoden eka päivänä. Piti sitten soittaa klinikalle ja kysellä menikö tämä kierto sitten ihan ohi. Mutta ei hätää, sovimme että eka piikki tänään, seuraavat ensi viikonloppuna ja viikon päästä maanantaina kontrolliultraan.

Jännitti kyllä kovasti pistää ekaa piikkiä tänään. Onnistuin toisella yrityksellä. Eka pistoksella jännitin liikaa ja pisto muka sattui ja riuhtaisin neulan irti. Toisella kertaa olin päättäväinen eikä pisto lopulta sattunut yhtään. Aine vähäsen kirveli vatsanahkassa, mutta muuten oli yllättävän helppoa. Nyt on melkein hassua odotella, koska taas tapahtuisi. Noh, 4 välipäivää tulee ja sitten jatkuu pistokset.

Nyt on jo joulupäivän ilta. Onneksi vielä huomenna on vapaata. Olen viettänyt ihanan rauhallista ja levollista joulua. En ole rajoittanut pahemmin ruokavaliota kylässä käydessäni ja olen nauttinut viiniäkin tyytyväisenä. Jouluruoat ovat melko karppeja ja terveellisiä itsessäkin. Mitä nyt tortut ja suklaa on jotain ihan muuta. :)

Soitin ennen joulua Väestöliitolle, että sopiihan hoitojen aloittaminen heti vuoden alusta. Sopii kuulemma ja kierronkin pitäisi olla optimaali, kun uuden kierron pitäisi alkaa tammikuun puolella. Lopultakin päästään tositoimiin! Pitää etsiä kohta reseptit valmiiksi ja hurauttaa apteekkiin kunhan vuosi vaihtuu. Saankin ilmeisesti eka apteekkireissusta jo Kelan maksukaton täyteen. Toivon mukaan lääkkeitä saa jostain alueen apteekista. Netistä olen lukenut, että Puregonia ei ole aina ollut saatavilla kovin hyvin. Mun pitäisi tosin ihan ekana ostaa se Elovna. Puregonia tarvitaan sitten vuoden toisella viikolla. Meillä on siis hoitona IVF lyhyellä kaavalla. Aika jännää!

En ole kyllä ressannut tässä kuussa yhtään, tuleeko ovista vai ei tule. Ei haittaa enää, kun kohta munasarjat pakotetaan yhteistyöhön. Saapa nähdä kuinka rankka hoito(putki) siitä tulee. Toivotaan parasta ja pelätään vähäsen kuitenkin. Ainakin pian on toivoa.

Aijai, miten vaikeaa se on palauttaa ruokavaliota kuosiin. Päivisin olen syönyt melko terveellisesti, mutta iltaisin repsahdan helposti. Aamuisin katumus iskee, kun vatsa pulputtaa, kaikkia paikkoja turvottaa ja silmät on kuivat suolaisen syönnistä... Himskatti, kun on tullut ostettua kaappiin kaikkia herkkuja: karkkia ja sipsejä!!

Taitaa olla kuukautiset lähestymässä kohta, kun mieleen on tupsahdellut hieman alakuloisia ajatuksia. Ottaa päähän puolitutut, jotka on pamahtaneet paksuksi ja sit itte on tällainen vanheneva maho. Joskus ahdistaa puolisokin, jos ei olla samalla aaltopituudella. Vanha tuttu kuvio PMS:n kohdalla - "olemmekohan oikeita toisillemme?" Huoh, joo. Pitäis kait yrittää taas jotain kiitollisuuspäiväkirjaa tai jotain. Tuo hyvä ruokavalio auttaisi se varmasti kanssa. Nyt tuntee syyllisyyttä, kun ei syö oikein. Mistä tulikin mieleen, mitähän sitä ottaisi iltapalaksi...? :)

Olen tässä pohdiskellut, että pitäisi palauttaa endometrioosia vähentävä ruokavalio. Sairaslomallani olen antanut mennä tavalliselle ruoalle enkä ole vältellyt ollenkaan hiilareita tai pitänyt huolta kasvisten jatkuvasta saannista. Vitamiineihin olen kyllä panostanut ja lisännyt päivittäisiin vitamiineihini e-vitamiinin ja foolihapon. E-vitamiini hoitaa endoa ja foolihappo parantaa kohdun limakalvoa ja sitä myötä auttaa mahdollisen alkion kiinnittymistä.

Internetistä löytyy seuraavia juttuja (http://www.pronutritionist.net/endometrioosi-ja-rasvan-laatu/):

"Aiemmin on saatu viitteitä siitä, että omega-3 rasvahapoilla (kalaöljyllä) on mahdollisesti endometrioosin oireita lievittävä vaikutus. Nyt julkaistu tutkimus vahvistaa edelleen kalan rasvan kokonaisvaltaisia myönteisiä vaikutuksia. Sen sijaan trans-rasvaa kannattaa välttää tämänkin tutkimuksen perusteella. Trans-rasvan lähteitä ovat keksit, välipalapatukat,  popcornit, ranskalaiset perunat, lihapiirakat, nugetit ja muut friteeratut ja uppopaistetut tuotteet."

Omega-3 rasvahappoon uskon itsekin, vaikkakin olen tähän asti käyttänyt sitä mielialaa ja järjenjuoksua parantamaan. Mikäpäs siinä, jos se tosiaan auttaa endoonkin. Popparit ja ranskalaiset ovat oma paheeni. Pitää vissiin koettaa hillitä niiden herkuttelua...

Eräässä blogissa on parannettu endometrioosi seuraavilla konsteilla (http://moon-shine.blogs.fi/2011/02/20/paransi-endometrioosin-10638850/):

• einekset pois
• lisäaineet minimiin, suositaan luomua
• tupakka pois
• viina minimiin
• karppausruokavalio
• suolaksi ruususuolaa
• joka päivä runsain mitoin D-vitamiinia, kalaöljykapseleita, kookosöljyä. ruoan laitossa voita ja rypsi- tai oliiviöljyä
• paljon erilaisia marjoja, avokadoa, juureksia, lihaa, kalaa, kaaleja, sipuleita ja papuja. salaattia, tomaattia, kurkkua, paprikaa jonkin verran. hedelmiä noin 1-2 päivässä
• herkkuna tumma suklaa (väh 70%)
• maitotuotteet täysirasvaisina
• vehnänorasjauhetta ja maca-jauhetta
• magnesium, sinkki+C-vitsku, B-vitamiinivalmiste
• mahdollisimman vähän kahvia, tilalle valkoinen tee ja yrttiteet

Kun tuota nyt miettii, tärkeintä lienee karppausruokavalio ja riittävä vitamiinien ja mineraalien saanti. En polta tupakkaa muutenkaan enkä yleensä syö eineksiä. Olin juuri 2kk ilman viinaa enkä muulloinkaan käytä sitä kovin määrissä. Teenpä siis itselleni sopivan version listasta:

• alkoholi pidetään minimissä
• karppausruokavalio
• vähemmän punaista lihaa - suositaan valkoista lihaa ja kalaa
• herkkuna tumma suklaa (väh 70%) - joku herkku pitää säilyttää!
• maitotuotteet - vähän ja täysirasvaisina
• rypsiöljyä, oliiviöljyä ja välillä voita
• vehnänorasjauhetta ja maca-jauhetta
• magnesium-kalsium-monivitamiini, d-vitamiini, e-vitamiini, foolihappo, maitohappobakteeri, omega3-rasvahapot
• aamupalalle takaisin tuorepuuroja - aineksena hampunsiemenet, pellavansiemenet, marjat
• vähemmän kahvia, tilalle valkoinen tee ja yrttiteet

Nyt siis pitää shoppailla tuo vehnänorasjauhe vielä. Samoin jatkossa kaupassa pitää ostaa niitä karppiruokia. Onneksi mä ostankin sopivaa ruokaa jo nyt, pitää vaan skipata itse hiilarilisukkeet vaikka muut perheenjäsenet niitä käyttäisikin. Kun vain malttaisi jättää karkit, sipsit, ranskalaiset, popparit, leivonnaiset, limsat, mehut....

Apua, sehän on jouluaika! Nyt kyllä joudun joustamaan ruokavaliosta joulutorttujen, pipareiden ja glögin verran ainakin. Jospa muuten ottaisi palaset kohdalleen. Yritän ainakin, alkaen tänään! Jotenkinhan se pitää saada tämä kroppa toimimaan, että saisi millään aikaiseksi sen toisen ihanan lapsen...

Oho, miten se aika menee noin nopsaan? Sehän on jo joulukuu hyvinkin ja ensi vuosi lähestyy kovaa vauhtia! \o/

Tässä on ollut paljon muuta ajateltavaa töissä, harrastuksissa ja jalan kuntoutuksen kanssa. Palasin jo sairaslomalta takaisin töihin, mutta jalka vaatii nyt kuntoutusta. Kävely ei vielä oikein sovi, mutta pystyssä pysyy ja eteenpäin pääsee kun ei ota paineita tyylistä. 

Viime kuussa kokeilemani vyöhyketerapia ei SEKÄÄN saanut ovista aikaan. Ihan uskomatonta jo. Mihin ne ovulaatiot on kadonneet? En voi muuta kuin odotella IVF hoitoja, jos niissäkään tulee vastetta munasarjoista. Voiko endo olla näin sammuttanut mun hormonit vai onko mun munasarjat tulleet jo liian vanhoiksi? En usko, että vika olis ovistesteissäkään, kun ei oo ollut ovisoloakaan - kipuja tai suurempia himoja. Vyöhyketerapeutti ihmetteli kanssa asiaa ja kyseli, onko mulla koskaan puhuttu PCO:sta. Ei oo puhuttu ei, vielä ainakaan. Voiko yhdelle ihmiselle tulla kaikki mahdolliset diagnoosit? Jospa sitten tammikuussa päästäis toimiin. Hyvä puoli hoitojen viipymisessä on se, että nyt saa lääkekulut samalle vuodelle, jos joudutaan tekemään useampia hoitoja.

Joku kaunis päivä vois alkaa kokeilla liikuntaakin taas. Varovasti. Vieläköhän sitä osaa? Hyvin on osannut syksyn loikoilla sohvalla ja syödä herkkuja. :) Mut eipähän lapsettomuus jouhdu mun alipainosta nyt ainakaan. Ei taida joulupukkikaan tuoda joululahjaksi vauvoja, vaikka kuinka kirjoittaisi ja toivoisi.

Ai että on kiva, kun jalka on jo parempana ja pystyn liikkumaan enemmän! Pääsin viikonloppuna käymään pikkujouluissa ja Ikeassa. Tällä viikolla käyn aikasta paljon työpaikalla ja asioilla muutenkin. Ihanan vapauttavaa, kun ei ole enää kiinni kepeissä ilman käsiä, mitä käyttää tavaroiden kantamiseen. Parin päivän päästä luovun kepeistä pysyvästi. Mahtavaa, kyllä tätä on odotettukin!

Löysin viime viikolla aivan ihanan uuden vyöhyketerapeutin. Tänään kuulin kaveriltani, että hän oli käynyt samalla vyöhyketerapeutilla ja saanut käynneistä apua lapsettomuuteen. Ehkä tässä voi olla jotain, vaikka en haluakaan toivoa liikoja. Eka käynnin jälkeen sairastin 3 päivää migreeniä, mutta toisaalta samana iltana olin niissä pikkujouluissa (limsalinjalla) ja rasitin itseäni ehkä liikaa. Toivotaan, että huomisen käynnin jälkeen ei tule oireita. Pitää kyllä mainita tuosta migreenistä. Onkohan kukaan muu saanut migreeniä vyöhyketerapiasta?

Ohoh, kurkkasin kalenteriani ja se sanoo, että ovista voi toivoa tän viikon loppupuolelle. Toivoahan toki voi, vaikka hieman skeptinen olen ajatuksen kanssa. Tämä hoitomuoto on kuitenkin miellyttävä eikä satu tai ahdista. Lisäsin ruokavaliooni uusia vitamiineja: e-vitamiinin ja foolihapon. Vielä pitäis ostaa kaupasta rypsiöljyä ja mahdollisesti vehnänorasta. Kauhean monimutkaista tämä ruokavalio. Ensin akupunktiossa neuvottiin tietyt siemenet ja safkat, kun taas vyöhyketerapeutti neuvoo ihan uudet aineet. Meinasin sanoa, että kalliiksi tulee kaikki luontaistuotteet. Mutta sitten hoksasin että kaikkein kalleinta on kuitenkin ne edessä häämöttävät IVF hoidot. Eilen vielä ottamani influenssarokotus muistutti edessä olevista pistoshoidoista. Voihan nenä. Ei oo helppoa ihmisen elämä.

Ai että samalla sapettaa, kun taas oli uutisissa miten äiti oli surmannut 2 pientä lastaan. Miten tuollainen on mahdollista!? Miksei vanhemmista ja lapsista pidetä huolta? Miksei kukaan osannut epäillä tai auttaa?? Miten moiset kamaluudet voisi estää?

Niinhän minä sitten jänistin sen tämän viikon akupunktiohoidon, jota jännitin viikonloppuna kovasti. En usko, että tuo selkä on vielä yhtään parempana ja pistäminen sattuis taas. Mistähän ihmeestä mä oon nyt alkanut jännittää kipua? Onkohan joku raja tullut vastaan kun jokainen päivä on vielä tuskaa tuon jalan kanssa?

Varasin sitten perjantaille ajan uudelle vyöhyketerapeutille. Sain hänen tietonsa toiselta vyöhyketerapeutilta suositusten kera. Soittelin sitten ja kyselin, voiko hän hoitaa tällaista yksijalkaista potilasta ja kuulemma se onnistuu. Hoitoa annetaan sitten korviin, pohkeisiin ja vasempaan jalkaterään. Toivon mukaan se on mukava kokemus, vaikka tikullahan sielläkin tökitään. En kyllä jaksaisi taas kärsiä tuskissani. Pahuksen endo, kun just oli kipeät kuukautisetkin eikä parempaa oo vissiin hetkeen tiedossa. Mahtaakohan tämäkään hoito saada ovista esille?

Olen laskeskellut kalenterista, että mulla pitäis osua ei ensi vaan seuraavan kierron alku vuodenvaihteeseen. Sitten olis lupa mennä lopulta niihin oikeisiin lapsettomuushoitohin. Piikkejä luvassa taas, voi kökkö! :) Raakaruokaa ja siemenien puputtamista voisin jatkaa kyllä kotona, jotta hormonit vahvistuisivat.