Oho, miten se aika menee noin nopsaan? Sehän on jo joulukuu hyvinkin ja ensi vuosi lähestyy kovaa vauhtia! \o/

Tässä on ollut paljon muuta ajateltavaa töissä, harrastuksissa ja jalan kuntoutuksen kanssa. Palasin jo sairaslomalta takaisin töihin, mutta jalka vaatii nyt kuntoutusta. Kävely ei vielä oikein sovi, mutta pystyssä pysyy ja eteenpäin pääsee kun ei ota paineita tyylistä. 

Viime kuussa kokeilemani vyöhyketerapia ei SEKÄÄN saanut ovista aikaan. Ihan uskomatonta jo. Mihin ne ovulaatiot on kadonneet? En voi muuta kuin odotella IVF hoitoja, jos niissäkään tulee vastetta munasarjoista. Voiko endo olla näin sammuttanut mun hormonit vai onko mun munasarjat tulleet jo liian vanhoiksi? En usko, että vika olis ovistesteissäkään, kun ei oo ollut ovisoloakaan - kipuja tai suurempia himoja. Vyöhyketerapeutti ihmetteli kanssa asiaa ja kyseli, onko mulla koskaan puhuttu PCO:sta. Ei oo puhuttu ei, vielä ainakaan. Voiko yhdelle ihmiselle tulla kaikki mahdolliset diagnoosit? Jospa sitten tammikuussa päästäis toimiin. Hyvä puoli hoitojen viipymisessä on se, että nyt saa lääkekulut samalle vuodelle, jos joudutaan tekemään useampia hoitoja.

Joku kaunis päivä vois alkaa kokeilla liikuntaakin taas. Varovasti. Vieläköhän sitä osaa? Hyvin on osannut syksyn loikoilla sohvalla ja syödä herkkuja. :) Mut eipähän lapsettomuus jouhdu mun alipainosta nyt ainakaan. Ei taida joulupukkikaan tuoda joululahjaksi vauvoja, vaikka kuinka kirjoittaisi ja toivoisi.