Nyt olen tehnyt ison päätöksen ja edessä on uusi aikakausi. Olen päättänyt, etten kaada vastuuta lapsettomuusongelmasta kenenkään uuden miehen niskaan vaan etenen asiassa itsenäisesti. Jatkan lapsettomuushoitoja yksinäsenä naisena luovutettujen siittiöiden avulla.

Tein lopullisen päätöksen eilen ja soitin tänään klinikalle asiasta. Yllätyksekseni he olivat hyvinkin vastaanottavaisia ja sain suunnitteluajan lääkärille jo ensi maanantaille!! Toki minun pitää käydä psykologin vastaanotolla juttelemassa asiasta, mutta riittää että koetan varata sen ajan lähiajoille. Minun tilanteeni on kuitenkin sellainen, että en voi raskautua ilman IVF hoitoja. Endometrioosini on paha, toinen munajohdin on poistettu ja ikää on jo tarpeeksi / liikaa. Hyvänä puolena nähtiin se, että minulla on jo ennestään yksi lapsi joten tiedän mitä on edessä.

Kyllä nyt on uskomattoman hyvä mieli asiasta. Pääsen kenties jo pian hoitoihin. Jos aivan älyttömän hyvin käy, hoidot ovat jo ensi kuussa. Olen joka tapauksessa yksin asuva ihminen, jolla ei ole nyt aktiivista vakituista parisuhdetta. Laitan tämän asian alulle ja mietin sitten rakkautta elämääni aikuisemmalta pohjalta, ilman valtavia vaatimuksia ja paineita. Ystäväni tukevat minua asiassa ja kannustavat tavoittelemaan haluamaniani asioita. Tästä se uusi elämä alkaa!

Jopas on tässä aikaa vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta.

Tammikuussa tehty IVF ei onnistunut. Punktiossa saatiin saaliiksi 7 solua, joista kuudessa oli munasolu. Näistä vain 2 oli normaaleja ja lähti hedelmöitymään. Yksi oli top luokkaa ja toinen hidas (non top). Punktio oli perjantaina ja maanantaina molemmat alkiot siirrettiin kohtuun ja aloitin lugesteron jakson. Mutta niin se vuoto vain tuli ja toivo katosi taas pitkäksi aikaa.

IVF yhteydessä löydettiin toisesta munasarjasta endometrioosia ja huomattiin, että toinen munatorvi on paksuuntunut ja siis viallinen. Hoito meinattiin keskeyttää, mutta toiveestani se tehtiin kuitenkin loppuun. Kun se ei onnistunut, lääkäri sanoi, ettei hoitoja kannata jatkaa ennenkuin munajohtimet poistetaan laparoskopiassa. Noh, Oulussa kesti nyt reilu 7 kk päästä laparoskopiaan tuon lähetteen saamisesta, joten homma on ollut kokonaan seis tässä sen aikaa.

Laparoskopia oli syyskuun alkupuolella. Skopiassa löydettiin paha endometrioosi; paljon kiinnikkeitä sekä endometrioosikudosta monella puolella. Tuo epäilyttävä munajohdin leikattiin pois ja munasarjoja putsattiin endosta. Kaikki muu endo vain jätettiin sisään ja ommeltiin kiinni. Hoidoksi tuli perään muutaman kuukauden Procren depot piikit. Niistä ensimmäinen on nyt vaikuttamassa.

Tässä vuoden mittaan tuli sitten kriiseiltyä muutenkin ja sattuipas tulemaan ero miehen kanssa ja tilalle löytyi jo uusi rakaskin. Nyt toivon hartaasti, että joskus näiden kuivattelujen jälkeen voin palata seuraavaan IVF yritykseen tämän uuden miehen kanssa. Pitäis vaan taas hommata purkki ja testata simpat jne jne. Jospa pikkuhiljaa jossain vaiheessa. Mutta täytyy sanoa, etten olisi arvannut etukäteen, miten iso asia tämä lapsettomuus ja hoidot ovat henkisesti.

Tänään oli sitten ensimmäinen kontrolliultra ja takapakkia tuli heti. Munasarjoissa oli yksi iso munasolu ja 9 alle sentin kokoista munasolua. Näyttää uhkaavasti siltä, ettei koko IVFää voida tehdä. Lääkärikin oli pettynyt tulokseen ja todettiin yhdessä, että nuo munasarjat on oikeasti laiskat kun ei enempään pystyneet. 

Mulle määrättiin kuitenkin kokeeksi lisää piikkejä eli Puregonia kolmen päivän jaksoksi. Menen ylihuomenna uudestaan ultraan ja sitten katsotaan onko nuo muut munasolut alkaneet kasvaa. Jos ei, IVF muuttuu inseminaatioksi. Ei ole järkeä tehdä IFVää yhden munasolun takia. Jos kyllä, punktio on perjantaina. Seuraavat kolme päivää pistän siis vähintään kahta piikkiä päivässä. :/

Nämä munasarjat vastaa kyllä laiskasti lääkitykseen. Muutenkin laiskottelevat, kun koko viime vuonna oli tasan 3 ovulaatiota ja nekin clomien avulla. Nejäs clomikierto oli jo huti eli en edes silloin ovuloinut. Jos IVFää kokeillaan toisen kerran, se pitää kuulemma tehdä pitkän kaavan kautta. Silloinkin tarvitaan kunnon annoksia hormoneja. Enää ei anneta mitään kilttejä lääkkeitä vaan "pommi" suoraan herättelemään uinuvia musasarjoja.

Vasemmassa munasarjassa näkyi myös epäilyttävä rakkula. Saattoi olla luhistunut kysta tai sitten endometrioosia. Tuota rakkulaa joudutaan nyt seurailemaan samalla. Saapa nähdä onko tämä minun hedelmällisyysongelmani ollenkaan korjattavissa. Jokohan sitä pitää tilata kohta adoptioneuvontaa... Mies olis vaan ennemmin oman lapsen kannalla kuin adoptoidun. Toki jos ei omaa saa, sitten pitänee keskustella asiasta uudestaan.

Eilen alkoi sitten Orgalutran pistokset. Piikki oli aika erilainen kuin Elonva ja piti ihmetelläkin sitä hetki ennen aloitusta. Pistäminen sujui jo kuin vanhalta tekijältä. Haasteena oli vaan tylsä neula, piikki ei meinnut lävistää vatsanahkaa millään. Kun neulan sai paikalleen, oli sitten mäntä tiukka eikä mitään meinannut tapahtua. Piti uskaltaa painaa sitä mäntää kovasti, mutta lähtihän se lääke huilaamaan lopulta. Pistoksen jälkeen pistoskohta oli vähän arkana ja piti laittaa matalat housut jalkaan. Nyt ei onneksi ole tullut kummempia sivuvaikutuksia. Elonvan jälkeinen kahden päivän migreeni on vielä tuoreessa muistissa...

Vatsassa alkaa tuntua jotain pientä juilimista ja kasvamista. Kohdun takana tuntuu selvästi ainakin endo heräilevän. :( Toivottavasti myös munasolut ovat heränneet. Minulla on huomenna ensimmäinen ultra, jossa katsotaan tilannetta. Toivottavasti siellä näkyy jotain. Olis kyllä kova pettymys jos ei olis kasvanutkaan yhtään tai vain pari munasolua. Saattaahan se olla että mun laiskoila hormoneilla tarvitaan lisäpiikkejä vielä. Voisin melkein arvata noin. Siihen asti Orgalutranit jatkuu päivittäin. Mulla on muuten sitten punktio joko ensi perjantaina tai seuraavana maanantaina! Nyt tuntuu että aika pian, mutta saattaa se aika tässä vielä hidastuakin.

Kaikki meni hyvin, kunnes heräsin yöllä viiden aikaan kovaan päänsärkyyn. Otin paramaxia, kipu tasoittui vaikkei kadonnutkaan ja sain nukuttua aamuun asti. Aamulla olin jälleen todella kipeänä ja särky alkoi jo oksettaa. Mulla on taipumusta migreeniin ja sehän se vissiin iski seurauksena hormonipiikistä. Otin päivän mittaan pari panadocia ja tein töitä makoillen suurimman osan aikaa kotona sängyllä ja sohvalla. Onneksi telcoissa muut eivät huomaa siitä mitään. :) Kävin iltapäivällä työpaikallakin palaverissa, joka ei onneksi kestänyt kauaa. Kotiin ajettuani menin heti nukkumaan ja sainkin otettua tunnin torkut. Heräämisen jälkeen on janottanut ihan kamalasti, mutta kipu ei ole enää palannut niin kovana.

Oliskohan lääke aiheuttanut nestevajausta, kun niin kauheasti on janottanut? Illan mittaan on pitänyt juoda useaan otteeseen vettä. Ruokaa ei voinut paljoa ajatellakaan, mutta vettä upposi. Yhden banaanin sain syötyä aamulla ja ennen töihin menoa pakottauduin syömään yhden leivän. Nyt illalla on onneksi jo parempi olo ja olen syönyt ruoan ja leipää lisää. Elämä voittaa (toivottavasti)!

Jotain positiivista jos etsii, tänään ei ole ollut enää vatsa kipeänä kuukautisten takia eikä vuodakaan enää niin kovasti. Päänsärky on voittanut kipuasteikolla reilusti. :)