Tämä viikko on mennyt jännittäessä, koska se ovis tulee vai tuleeko sitä. Eihän sitä tullut kuitenkaan, nytkään. Viikonlopun toiveikas haamu haalistui seuraavissa testeissä olemattomiin, vaikka jatkoin testaamista sinnikkäästi monta päivää.

Kävin tiistaina akupunktiossa ja valittelin sielläkin, ettei ovista näy eikä kuulu. Hoitaja koetti rauhoitella ja sanoa, että kropalla menee aikaa toipua aiemmista myrkyistä ja löytää tasapaino. Neuloja pistettäessä olin myös kipeämpi kuin koskaan ja tuskan takia ei saatu laitettua kuin 4 neulaa selkään. Alaselkä on täysin krampissa kepeillä kävelystä, mikä tekee pistämisen hankaksi. Jännitin hoitoa jo kotoa asti ja olin varma, että se sattuu. Ei siis mikään ihmekään, että niin kävi, kun olin päättänyt sen jo tavallaan etukäteen. Sovimme, että pidetään nyt hoidoissa vähän taukoa ja jatketaan vasta 2 viikon päästä seuraavan kerran. Päätös tuntui minusta todella huojentavalta.

Sain neuvon alkaa popsia erilaisia siemeniä hormonien vahvistamiseksi. Kävinkin sitten shoppailemassa Lifestä pellavansiemeniä, hampunsiemeniä ja macajauhetta. Olen kokeillut nauttia niitä tuorepuurona aamuisin mustikoilla ja banaanilla maustettuna. Eka kerralla maistui vähän hassulta, toisella kerralla meni jo ihan täydestä.

Melko pienin askelin tässä siis mennään edelleen sitä toivoa kohti. Hormonit ei toimi, ovista ei kuulu ja jalka on vielä rikki. Jospa se tästä. Sentään marraskuussa on monta muuta mukavaa asiaa ja säätkin on vielä ihan kohtuullisia. :)