Eilen selitin innoissani, ettei sairaslomalla ole yhtään maanantaita vaan pelkkiä leppoisia sunnuntaipäiviä. Tämä nyt kuitenkin vähäsen tuntui maanantailta kun herätyskello oli soimassa ja vaihteeksi oli aikataulutettu meno. Kävin siis hoitajalla otattamassa leikkaushaavasta tikit pois. Jouduin menemään terveysasemalle itse autolla, koska muru on töissä. Kylläpäs jännitti ajella sinne codeiinihiprakassa ja ekaa kertaa ratissa taas muutamaan viikkoon. Mutta kaikki meni hyvin. Tikit lähti nätisti pois ja haava on terveessä kunnossa. Nyt tuli käsky ottaa entistä rauhallisemmin seuravat pari päivää, ettei leikkuuhaava ratkea. Palasinpa siis kotiin ihanalle sohvalle telkkarin ja läppärin ääreen. :)

Kuppiaika on ohi, mutta mahdollinen ovis olis vasta viikon päästä. Akupunktiokin on vasta 3 päivän päästä. Tänään voin tehdä kuitenkin sen, että soitan Pelastakaa lapsille ja ilmoitan ottavani vastaan heidän ehdottamansa tukilapsen. Olen miettinyt sitä asiaa tässä viimeiset pari viikkoa ja nyt tuntuu päätös syntyneen. Tapaaminen tukilapsen ja hänen vanhempiensa kanssa voisi olla joskus parin viikon päästä kunhan tässä vähän pääsis tolkkuihinsa ensin.

Jatkanpa siis lepäilyä ja monenlaisia odottamisia. Toisaalta on ihana, kun on jotain mitä odottaa. Onneksi oon laittanut nyt asioita eteenpäin niin jotain hyvää on väkisinkin tulossa jossain vaiheessa.